luontoni mun
Yhä uudestaan löydän itseni metsästä. Siellä
mättäiden keskellä löydän juuret jotka vievät jonnekin syvälle tähän
maahan ja samalla elämän lähteille. Metsä on minun kirkkoni.
Rakastan
kellumista järvessä ja sitä tunnetta kun kadotan ääriviivani, sulaudun osaksi
vettä, tätä kaikkea.
Luulen, että en ole ainoa, joka löytää paikan ja rauhan
metsästä. Luonto ei vaadi mitään. Olen osa sitä vain koska olen. Ehkä siksi se
laittaa elämäni järjestykseen. Siellä kärpänen on vain kärpänen, eikä yhtään
sen suurempi.
Kommentit
Lähetä kommentti