Onni on puuhailla

Mikään ei rauhoita niin kuin käsitöiden tekeminen. Olen aina ihaillut mummujani, joiden käsien kautta on syntynyt tuhansia kauniita asioita. Pelkkä toisen puuhailun katsominen on rentouttavaa. Isovanhempieni kätevyys on jollain tasolla periytynyt, koska minustakin tuli ensimmäiseltä ammatiltani ompelija.

Toisaalta oma ompeluharrastukseni lähti liikkeelle selkeästä tarpeesta. Teininä kasvoin sellaista vauhtia, etteivät lahkeet eivät pysyneet perässä. 

anu tuominen

Käsityöläisen on tehtävä töitä intohimoisesti ja paljon elättääkseen sillä itsensä. Se, mitä käsityökoulutuksestani on jäänyt käteen, on laadun ja istuvuuden arvostaminen. Ostan vaatteeni pääosin kirpputorilta. Vähänkäytetyistä vaatteista on helppo erottaa, mikä on laadukasta ja mikä ei. Kertakäyttökulttuurissamme ei enää osata arvostaa käsin tehtyä, tai ehkä sitä arvostetaan, mutta harvoin siitä ollaan valmiita maksamaan. Olemme tottuneet saamaan asioita nopeasti ja halvalla. Harva kuluttaja osaa erottaa villan akryylista tai tietää miten vaatteita tulisi hoitaa. Ostamme ja heitämme pois, koska huonolaatuisia tuotteita on mahdotonta korjata.

anu tuominen

Edelleen puuhailen käsilläni kaikenlaista, koska kutominen tai ompelu on jotain, missä voi päästä huolettomaan flow-tilaan. 

Isäni on aina sanonut, että ihminen on onnellisimmillaan puuhaillessaan. Hän taitaa olla oikeassa.