todellako?

Totuus. Ajattelin nostaa tämän teeman esille, koska se on ollut suuri teema omassa elämässäni viime vuosina. Olen kasvanut yhteisössä, jossa on opetettu yhdenlaista totuutta. Pitkään ajattelinkin, että se on se ainut oikea totuus, vaikkakin hyvin moninaisesti tulkittu. Maailma ympärilläni on kuitenkin näyttäytynyt toisenlaisena. Mitä enemmän olen lukenut, opiskellut, tutkinut ja tutustunut tähän maailmaan, sitä enemmän olen löytänyt niitä “oikeita” totuuksia. Jokainen haluaa uskoa omaan totuuteensa. Enkä sano, että se on väärin. Mutta miten suhtaudumme toisten totuuteen? Kestääkö totuutemme sen kyseenalaistamisen?

Julie Cockburn, Mindfulness 1

Olen viettänyt viimeiset vuodet yliopistomaailmassa. Siellä vallitseva totuus on se, että totuus on suhteellinen ja muuttuva käsite. Sosiaalipsykologiassa se nähdään sosiaalisen yhteisön tuotteena. Yhteisössä jäsenet omaksuvat tuottamansa totuuden. Yliopiston totuus voi kuulostaa suvaitsevalta, mutta se ei aina välttämättä ole sitä. On aina helpompi laukoa, mikä ei ole totta kuin mikä on.

Kuuntelin tänään Docventuresin radio-ohjelmaa. Siellä haastateltiin ihailemaani maailmanmatkaajaa ja toimittajaa Rauli Virtasta. Mielestäni Raulilla oli loistava pointti siinä, että hän tajusi nuorena etelä-Amerikasta vastaavana toimittajana, että mitä hittoa hän on täällä Suomessa pätemässä mantereesta, jossa ei ole edes käynyt. Siitä oivalluksesta alkoi Raulin seikkailu ympäri maailmaa, joka ei ole vieläkään päättynyt. En ole mikään vertaamaan itseäni Rauliin, mutta olen huomannut tehneeni saman huomion vuosia sitten. On helppoa laukoa totuuksia maailmanmenosta täällä  kotosuomessa kun ympärillä on vain samanmielisiä ja samaan uskovia ihmisiä.

Minä päädyin lentämään lintukodostani maailmalle parikymppisenä, ekaksi töihin Lontooseen. Samalla tavalla kuin ikänäöstä kärsivät ystäväni työntävät paperin mahdollisimman kauas nähdäkseen pienellä printatun, pystyin näkemään paremmin lähelle kun lähdin kauas. Ulkomailla pystyin näkemään minkälaista on olla suomalainen. Vasta kun opin tuntemaan ja hyväksymään erilaisia totuuksia, aloin oikeasti muodostamaan omaani. Totuuteni ei ole vakiintunut, se muuttuu ja elää mukanani. 

Mitä enemmän olen nähnyt elämää, sitä enemmän olen halunnut sitä nähdä. Itseasiassa en halua enää vain nähdä sitä, mikä kyllä on helppoa median jatkuvassa kuvavirrassa, vaan myös kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa, elää kaikilla aisteilla. Minun ei tarvitse matkustaa minnekään kokeakseni uutta, riittää, että pysähdyn ja tarkastelen elämää juuri tässä ja nyt erilaisista näkökulmista. Kuinka paljon olemme valmiita antamaan valtaa muille muokata totuutemme? Meillä on valinnan vapaus, käytetään sitä. Mene, etsi, kysy, katso, koe ja sano vasta sitten. Tieto ehkä lisää tuskaa, mutta kokemus viisautta.