perjantai 13. helmikuuta 2015

sirpaleet, jotka eivät tuoneet onnea


Karuuden kauneutta. Tämä kuva Ukrainan Donetskista voitti Worldpress Photon ensimmäisen palkinnon sarjassa General News, singles.
Ukrainan tilannetta tuskin voisi paremmin yhteen kuvaan tiivistää.

Varovasti nyt, tää hetki on hauras.
Seela

perjantai 6. helmikuuta 2015

joka naisella on oikeus olla kokonainen

Tänään on YK:n julistama Naisten ympärileikkauksen vastainen päivä. Naisten silpominen on ollut päivittäin mieleni päällä, koska keskityn tällä hetkellä kirjoittamaan kandia aiheesta. Helsingin Sanomat julkaisi vuosi sitten Meeri Koutaniemen kuvasarjan tyttöjen ympärileikkauksesta Maasai-heimon keskellä. (Katso kaikki kuvat Hesarin sivuilta.) Tutkin ympärileikkauskuvista käytyä vilkasta ja vihaista keskustelua. 
















Aihe on saanut minut ajoittain vihaiseksi, surulliseksi ja turhautuneeksi. On vaikea ymmärtää sitä, miksi naisen täydelliseksi luotua, tervettä ja kaunista ruumista pitää silpoa. Syyt eivät ole yksinkertaisia: taustalla on pitkiä kulttuuriperinteitä ja uskomuksia. Siksi emme voi mustavalkoisesti tuomita heitä raakalaisiksi. He toimivat näin oman kasvatuksensa ja ymmärryksensä pohjalta. Olen onnellinen tänään siitä, että tämä kipeä aihe on nostettu pinnalle. Ihmiset voivat alkaa vähitellen muuttamaan omaa kulttuuriaan kun vääristyneitä uskomuksia korjataan koulutuksen, uskonnon ja politiikan avulla. 

Toivon, että tulevaisuudessa kaikkialla maailmassa naiset voitaisiin hyväksyä kokonaisina. Silloin naiset voisivat oppia myös rakastamaan kehoaan sellaisena kuin se on, ilman minkäänlaisia silpomisia tai leikkauksia. 


Pakkasen puremin terveisin,

Seela

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

tiistai 23. joulukuuta 2014

Happy Christmas!

Tänä vuonna päätin viettää joulun ystäväni luona Englannissa. Erityisen tästä reissusta tekee se, että siitä on jo yli kymmenen vuotta kun olin viimeksi täällä.  Nuorena halusin kokeilla siipiäni ja muutin Lontooseen. Päädyin töihin MrBagel'siin Hackneyn perukoille. Tuohon aikaan Hackney rankattiin yhdeksi maailman vaarallisimmista kaupunginosista. Tein pääosin yötöitä bagelibaarissa, joka oli auki 24/7. Oranssi suikka päässä opin kysymään sujuvalla britillä haluatko bagelin lämmitettynä tai tarvitsetko muovikassin. En törmännyt moneenkaan sukujuuriltaan brittiläiseen. Lontoo on aikamoinen kulttuurien sulatusuuni. Kämppiksinäni oli parikymppisiä suomalaisnuoria. Asuimme ortodoksijuutalaisten asuttamalla kadulla. Siellä oli jotenkin turvallista olla ja juutalaisten elämänmenoo oli mukava seurata. Naiset Anne Geddes-paruukkeineen ja miehet ohimokiehkuroineen olivat hienoja naapureita.

Nuorena sinisilmäisenä tyttönä sitä pelottomasti kulki yöllä ja päivällä kaupunginkatuja, vaikka joskus kuului ampumisia, kämppis ryöstettiin tai töissä auto ajoi ikkunasta sisään. Jotenkin kaupungin syke vei mukanaan ja asioihin tottui. Kaikkea saattoi tapahtua tai olla tapahtumatta, mutta niinhän se on kaikkialla maailmassa. Näin vanhempana ja viisaampana, kun katsoo tuota aikaa taaksepäin, on ihan onnellinen, että on uskaltanut kokeilla siipiään. Ymmärrys itseään, omaa kulttuuriaan ja maailmaa kohtaan on kasvanut silloin kohisten. 

Tämä kaikki palaa mieleen kun istun ystäväni kodissa keskellä Lontoota. Olosuhteet täällä on paljon hienommat kuin minulla silloin aikoinaan, mutta silti pikakahvi maistuu samalta, yksikerroksisista ikkunoista vetää ja hanat on edelleen epäkäytännöllisesti eri puolilla lavuaaria. Nautin silti täysin siemauksin tästä brittiläisestä kulttuurista ja ihanasta aksentista!

Tässä briteiltä oivallinen vinkki joulukoristeluihin:

Hyvää ja levollista joulua kaikille eli Happy Christmas!
Seela